Kesän luoma tapahtumatyhjiö syö mieltä ja ruumista ja vitutuksen funktio on lähdössä hitonmoiseen nousuun. Kesän tarkoitus ei toki ole raivata elämää tieltään mutta vittu, niin tässä on jostain syystä käynyt. Vai olenko se vain minä. Ehkä mä tarvitsen kehykset pitämään mua pystyssä.
Elä hetkessä elä hetkessä elä nyt vittu vaan siinä hetkessä okei?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti