Oltiin kuin pikkulapsia. Hypeltiin ja leikittiin. Tönittiin ja kaaduttiin. Vedettiin ja nojattiin. Ja laji on Partnering Work.
Puolitoista tuntia pelleilyä sopi tälle perjantaille. Hell, mille päivälle se ei sopisi? Milloin on väärä aika opetella kuuntelemaan toista ihmistä, repiä kädestä, ohjata huoneen poikki, kuunnella omalla kropalla ohjeita?
Hiki virtasi ja läppä lensi. Reidet kutkutteli ja keskusta työskenteli. Lattia otti vastaan ja kaveri antoi tukea.
Vitun siistiä, ja helvetin hauskaa. Vaikka on hyvin tiedossa, että tanssi on kontaktilaji, useimmilla tunneilla kuitenkin fiilistellään yksin ilman fyysistä kontaktia. Fokus auki, muita varotaan ja kuunnellaan. Don't get me wrong, I fucking love it to bits. Mutta silloin keskittyminen kuitenkin kohdistuu enemmän tai vähemmän omaan napaan.
Nyt yhdessä luomisen meininki nostettiin uudelle tasolle. Frendiä ei välttämättä varottu, vaan testattiin hänen rajoja. Testattiin omia rajoja. Nojattiin toiseen ja yhdessä varottiin kaatumista. Jos kaaduttiin, niin molempien perseet oli lattiassa. Luotettiin sokeasti, tai ainakin siihen pyritään.
Ups ups sori [enter cliché here], mutta pakko sanoa (tai toistaa, saattanut joskus jo hehkuttaa ihkuttaa keikuttaa tätä ajatusta): opettele tanssia, opettele elämää. Ne eivät ole toisistaan irrallaan olevia asioita. Kaikki sulautuu samaan. Sen minkä oppii elämässä voi soveltaa tanssiin, ja hei hei shocker (!), tanssissa opitut asiat vaikuttavat siihen miten elämäänsä elää. Riskin ottoa, läsnäoloa, itsensä tuntemista, muiden kuuntelua, vaikuttamista ja vaikutetuksi tulemista. Tanssi ja elä, elä ja tanssi. Vitun siistiä, ja helvetin hauskaa.
Puolitoista tuntia pelleilyä sopi tälle perjantaille. Hell, mille päivälle se ei sopisi? Milloin on väärä aika opetella kuuntelemaan toista ihmistä, repiä kädestä, ohjata huoneen poikki, kuunnella omalla kropalla ohjeita?
Hiki virtasi ja läppä lensi. Reidet kutkutteli ja keskusta työskenteli. Lattia otti vastaan ja kaveri antoi tukea.
Vitun siistiä, ja helvetin hauskaa. Vaikka on hyvin tiedossa, että tanssi on kontaktilaji, useimmilla tunneilla kuitenkin fiilistellään yksin ilman fyysistä kontaktia. Fokus auki, muita varotaan ja kuunnellaan. Don't get me wrong, I fucking love it to bits. Mutta silloin keskittyminen kuitenkin kohdistuu enemmän tai vähemmän omaan napaan.
Nyt yhdessä luomisen meininki nostettiin uudelle tasolle. Frendiä ei välttämättä varottu, vaan testattiin hänen rajoja. Testattiin omia rajoja. Nojattiin toiseen ja yhdessä varottiin kaatumista. Jos kaaduttiin, niin molempien perseet oli lattiassa. Luotettiin sokeasti, tai ainakin siihen pyritään.
Ups ups sori [enter cliché here], mutta pakko sanoa (tai toistaa, saattanut joskus jo hehkuttaa ihkuttaa keikuttaa tätä ajatusta): opettele tanssia, opettele elämää. Ne eivät ole toisistaan irrallaan olevia asioita. Kaikki sulautuu samaan. Sen minkä oppii elämässä voi soveltaa tanssiin, ja hei hei shocker (!), tanssissa opitut asiat vaikuttavat siihen miten elämäänsä elää. Riskin ottoa, läsnäoloa, itsensä tuntemista, muiden kuuntelua, vaikuttamista ja vaikutetuksi tulemista. Tanssi ja elä, elä ja tanssi. Vitun siistiä, ja helvetin hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti