Syljen

Vittu räppi on jees. En tiedä onko tää joku kevään tuoma asenneviba, mutta räppi tuntuu entistä omammalta jutulta (omimmalta? omemmalta? vitun sama). Viime vuoden aikana on tullut luukutettua sekä suomiriimejä että rap musik på engelska, mut helvetti nyt se kolahtaa big time.

Treeneissä vedettiin yhtä vanhempaa sarjaa uuteen musaan. Biisinä meillä on ennen ollut Finkiä mutta tänään vedettiin sitä helvetin makeeseen in your face -asenne räppiin ja ei vittu oli siistiä. Jengi bailas ihan kybällä salin laidoilla omaa vuoroa odottaessa, eikä edes millään läpällä. Onhan se perus sellanen "meidän tunneilla on aina kivaa kaikilla on kiva fiilis ja kaikki on kivasti messissä". Porukka oikeesti fiilas musaa, nautti muiden katsomisesta, ja omasta vetämisestä. Sarjaan tuli niin uusia ulottuvuuksia kun musa vaihdettiin. Alkuun sure, oli se hämmentävää: sitä on tottunut siihen, että lattialla fiilaillaan kaikessa tyyneydessä ja yritetään olla liikuttumasta liikumattomaan tilaan. Uusi biisi, ja vielä ihan vastakohtanen edelliseen, toi kuitenkin niin paljon uutta vanhaan tuttuun selkäytimeen tatuoituun sarjaan.

Sitten kuuntelin Ghostpoetia kotimatkan. Räppi ja minä, Us Against Whatever Ever