Se kipu, tuska, paha olo ja toivottomuus, joka täytti mun teatteridiplomihahmon jokaisen ajatuksen, tuntuu niin kaukaiselta. Tuntuu kun siitä olisi ikuisuus. Siitä kun seisoin lavalla ja kerroin tarinaa masennuksesta. Itkin ja itketin. Vaikkei siitä ole kuin muutama kuukausi.
Eksyin lukemaan tekstejä joita kirjoitin tehdessäni roolityötä. Tiirailen niitä sanoja kiikareilla ja kaukoputkilla. Melkein muistan miltä ne tuntuivat. Melkein. Kuitenkaan en enää ymmärrä täysin. En enää osaisi kirjoittaa samalla tavalla. Tuntea samalla tavalla.
Miten se kaikki on voinut kadota niin nopeasti? Miten kaikki se kipu on voinut unohtua? Kaikki menetetyt unelmat, toteuttamattomat suunnitelmat, piilotetut tunteet ja riittämättömyyden sietämätön tuska. Kaikki se, jonka tunsin niin hyvin. Going going gone.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti