Ennen kuin kirjoitan jotain pirteämpää mieltänostattavaa kevät/uusi alku -tyyppistä liirumlaarumtekstiä, niin kaiketi sitä muutamalla naurettavalle masentuneelle lauseelle voi tehdä vähän tilaa.
Sijainen sai tajuamaan, että vaikka oman opettajan tyyli alkaisikin tulla hieman tutuksi, ja joskus, ihan vain joskus, kokisi onnistumisen hetkiä (toivoen loistaa jopa tähtiä ja aurinkoa kirkkaammin ja häikäisemään vittu ihan kaikki jopa naapurirakennuksen konttorirotat ja muutkin jotka välittävät varmasti sen paskan verran siitä minne minä kroppaani heilutan), niin se ei tarkoita välttämättä sitä, että olisi hyvä joraaja. Mikään ei estä sitä, että yllättäen paljastunkin umpipaskaksi, kunnioitettavaksi joskin säälittäväksi yrittäjäksi. Hähähähä mites sitten suu pannaan ei kuule yhtään mitenkään. Paska mikä paska kunnes toisin todistetaan (=kunnes treenaa perkeleesti ja yrittää uudestaan epätoivoisesti päästä jonnekin.)
En odota muilta sitä vahvistusta uskooni tai toivooni tai mitä luultavimmin helvetin epärealistiseen naurettavaan haaveeseeni. Se olisi ehkä vain ja ainoastaan pahempi. Ja usein onkin. "Oot oikeesti tosi hyvä." "Voin kuvitella sut näyttämöllä." "Mikä muukaan susta tulis kuin tanssija." Vitut. Sanokaa ne asiat joita pelkään ajatella. Helpottaa joo erittäin paljon, sitten voin taas hengittää sitä raikasta kevään tuomaa ilmaa ja nauttia elämästä ja laulaa pikkulintujen kanssa ja leipoa omenapiirakkaa peurien ja myyrien ja muiden ihanien metsäneläinten kanssa. AH ELÄMÄ !
Hasta luego, ensi kerralla yritän keksiä jotain kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti