Tanssisijaisen myötä alamäki on alkanut. Ei sillä ettäkö elämäni ja siihen punkevat ja siitä pois riuhtaantuvat ihmiset olisivat seuraus sirkusapinasijaisesta (hyvä tyyppi, mutta tyyliltään joo ei minulle kiitos), mutta pieni kannon tynkä voi silti aiheuttaa naamalleen kaatumisen, ja jos alla sattuu olemaan mutaliejua niin siihen voi yllättäen jäädä jumiin. Teleporttaisin mielelläni sekä nyt kylmään talvisaikaan paikasta A paikkaan Q välttääkseni täydellistä jäätymistä että nyt angstisaikaan mutaisesta metsästä omaan rauhaan ja tyhjyyteen itsekseni yksikseni - musat voisin ottaa mukaan ellei kusipäinen koneeni olisi tehnyt taikatemppujaan puoleen tiehen ja jättänyt prestige-osion välistä ja mystisesti kadottanut musiikkitiedostoni. Jos olisin fiksumpi niin toki mulla olisi varmuusvittukopioita, mutta ei muakaan ole voitu siunata kaikilla älyn lahjoilla. Jos mun ipod tekee yhdenkin virheliikkeen niin mun elämän soundtrack katoaa ja samalla pieni - tai vähän suurempi - osa mua.
Husky Rescue - New Light of Tomorrow
Vähän ehdin tutkailla kevään aikatauluja pääsykokeiden kannalta. Ennakkotehtäviä pitäisi alkaa jo pohdiskella ja suunnitella ja kirjoitella ja oikolukea ja niistä pitäisi tehdä taas niin päätähuimaavia ja uniikkeja että kaikki haluaisivat juuri minut kaikessa persoonallisuudessani ja ihanuudessani opiskelijakseen. Itse valintakokeisiin vielä on aikaa, mutta yllättävän nopeasti nekin sieltä tulevat. Tällä hetkellä tuntuu, että tulen juoksemaan pää viidentenä raajana kohti epäonnistumisia ja pettymyksiä. Jealous?
Miksi kanssaeläjät aiheuttavat muutenkaan niin suurta päänvaivaa? Elämässä satutetaan muita pakosta ja väistämättä väkisin. Get over it, aina ei ole aikaa lapsellisille loukkaantumisille ja suuttumisille. Ja kun itse en satu olemaan se vahinkosatuttaja vaan satutettava niin todellakin ääni muuttuu kellossa: joskus on syytä painua vittuun ja jättää viattomat ihmiset rauhaan.
Mitenkä tämä liittyy tanssiin ja teatteriin ja taiteeseen ja mihinkään. Ei varmaan mitenkään. Tätä en edes luokittelisi deep shitiksi enemmänkin deep epätoivoksi ja naurettavaksi itselleni tyypilliseksi rageksi. Sori
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti