Vitun flunssa. Okei ehkä olen kärsimätön mutta voisitko nyt neljän päivän jälkeen kerätä kamppeesi ja muuttaa naapuriin? THAT'S RIGHT! POTKIN SUT ULOS! Jos se naapuriin pakoon juokseminen saa ohuen seinän toisella puolella majailevan parkuvan vauvan kiljumaan vieläkin kovempaa, niin hyppää sen asunnon yli, ja pimputa vasta sitä ovikelloa. Tai tunkeudu postiluukusta sisään ihan sama mutta jättäisit minut jo rauhaan kiitos ei muuta.
Onneksi olen löytänyt ritarini, joka taistelee vastaan ja auttaa minua pysymään tolpillani mustan tyllin halaamana tanssijana peräti kolmen tunnin ajan. Emme olisi voineet olla vittuuntuneenpia hetkellä ennen lavalle nousemista. Emme ehtineet käydä koreota läpi kunnolla koska musat kusi, kaikkia väsytti niin perkeleesti. Onneksi opettajamme löysi meidän juuri ennen kun klompsimme lavalle, ja sai niin sanotusti spirittimme nousemaan. Ja kun biisi alkoi, ja tokalla kasilla astuimme lavalle, niin mikä vitutus?turhautuminen?väsymys?ärsytys?lagaus? Oli vain. Tyhjyys joka täyttyi tanssilla, liikkeellä. Siltä se tuntui, vitun sama miltä se näytti (hyvältä kuulemma. silti, vitun sama). Ei paras esitys ikinä, mutta se oli tanssia. Ja tanssi nyt on _________. Ei sille ole oikeasti sanoja joten miksi yrittää jotain hauskaa verbaalista kikkailua.
Ziu kling diu zäp klong pinnit lensivät lamppuihin ja kulisseissa olevien balettibarbien naamat venähti. Kläp kläp kläp kun aplodit kolahtivat korviin. Pam kun lavan ovi pamahti takanamme kiinni. WOO! kun me huusimme. VITUN UPEETA! kun opettajamme käveli vastaan käytävällä heti esityksemme jälkeen. vittu, kaunista
No nyt se buranaksikin kutsuttu ritari on päättänyt ratsastaa auringon laskuun yhdessä energian, hetkellisen pirteyden ja euforian sirplareiden kanssa. Jäljelle jää vain loputtomasti valuva nenä, rään täyttämä pää, lihassaatanansäryt ja väsymys. All in all, päivä oli hyvä. Hetki parrasvaloissa pelastaa päivän paskassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti