Pienen treenivajeen jälkeen tänään menimme tyhjään luokkaan, laitoimme Peace of Mindin soimaan ja aloimme improta. Ja ei helvetti, sehän toimi. Ei mitään koreoita, vain musa ja. Niin. Ja improksi se saakin jäädä. Joitain ideoita kontaktijutuista meillä jo on valmiina, ja niitä treenataan vielä, ja ihan improakin on syytä treenata. Jotta pääsee biisin ja fiiliksen ja roolin tuntumaan. Lopputulos jää kuitenkin improksi, ja hei, onko sen parempaa? Saamme häröillä lavalla ja ihmisten on katsottava. Ahahaa melkein tekisi mieli murjaista vanha kunnon evil laugh mutta hei, kukapa ei meitä haluaisi katsoa? Me ollaan aika awesome.
Ei meidän tarvinnut käydä mitään palaveria liikekielestä tai ideasta. Hei, enhän se ollut edes minä joka sanoi "jos aletaan vaan improta" tänään siellä tyhjässä luokkahuoneessa vaikka aivan sama ajatus omassa pääkopassani huomiota haki. I like the way we think. Nähtävästi kun otetaan kaksi heittäytymiskykyistä tanssijaa, joilla on yhteinen visio, niin vivahteikas tie tavoiteltuun täydellisyyteen on loppujen lopuksi melko upeaa kuljettavaa.
Ehdimme miettiä ja pohdiskella puvustusta ja eikös visiomme taaskin olleet samankaltaisia ja "mä ajattelin ihan samaa" maalasi luokan karut seinät kauniimmalla värillä. Teatteri on ihan vitun hienoa.
Ja nyt on sivunäyttelijätkin pienten loivien mutkien kautta saatu värvättyä ja perjantaina on ensimmäiset ryhmäkohtauksen treenit. Se onkin toinen niistä kahdesta kohtauksesta missä itse en ole mukana, joten sitä varten olisi sisäistettävä ohjaamisen salat - ainakin osa niistä. Uskon kuitenkin että valaistumisia on tiedossa lisää paljon useampia ja damn siitä tulee hienoa. Tähän mennessä duunia on tehty, ei raatamiseen, sekopäisen panostuksen tukahduttamiseen asti (...vielä?) mutta kuitenkin jotain olemme saaneet aikaseksi - ja hommaa on vielä edessä päin. Vaivatonta tai helppoa tästä ei tule, mutta helvetin hienoa JOTAIN voi odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti