maanantai 14. marraskuuta 2011

Tiedän mitä toivoa joululahjaksi

Urheiluhierojan äärisadismista huolimatta niska naksuu entiseen tapaansa, ja selän muljahtelevat solmut muistuttavat läsnöolostaan tutulla tavalla. Olisi edes se peloteltu katujyrän alle jäänyt olo sen möyhinnän jäljiltä. En toisaalta väitä, etteikö hieronnassa käynti olisi harvinaista luksusta - terveen masokismin omaavana kipupisteiden paikantaminen on harvinaisen rentouttavaa. Vaikka hengittämiseen pitikin välillä keskittyä. Kipu on hyvästä, merkki siitä että me eletään. Ja oikeastaan, olen valmis tuntemaan itseni vieläkin eloisammaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti