Miten joulu tunkee itseään jokaisesta raosta naamaan vaikka kovasti yritän sitä vältellä? Tallinnanaukio on taianomaisesti muuntautunut perhe-ystävälliseksi joulukaupungiksi. Jooh, uskottava yritys. Joulujärjestelyt täysin kesken eikä niihin ryhtyminen kauheasti innosta. Ainakin jouluun liittyy opiston jouluesitys. Something to look forward. No glögi on myös ihan kivaa.
Esiintymisasuiksi päätimme jotain tyllimekkoa, helmaa ja liikettä. Taidan puvustaa puolet ryhmästä, sillä vaatekaapista löytyy neljä mustaa tyllimekkoa. Ups. So I have an addiction.
Löysin ihanan lyyrisen jazzin tunnin jolle mun on pakko päästä. Tanssiharrastus on valitettavan kallis, mutta sitten nipistetään jostain muusta. Esimerkiksi mustista mekoista.
Perjantain teatteripalaveri skulasi. Ihanaa olla ohjaajana. Ohjaustiiminä pomotamme ja johdamme hyväntahtoisesti ja tarjoamme kanssatekijöille uskommattoman kokemuksen ja maagisia hetkiä taiteen parissa. Siitä olemme varmoja, faktahan se on.
Käsikirjoituksen lopussa on vielä hiomista. Loppuun tarvitaan voimakasta dialogia. Sen on oltava vivahteikasta, tunnekirjoa läpikäyvää, uskottavaa, dramaattista, vakuuttavaa ja niin, helvetin voimakasta.
No olipas tylsää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti