16.1 on jo ihan kulman takana. Esityspäivä on käytännössä jo huomenna. Ja meille tulee vitunmoinen kiire. So far meillä on käsis valmiina. Eikä sekään vielä ole ääni- ja valomiehille sopivassa muodossa (eikä me tiedetä valoista mitään muuta kuin "tähän me haluttais sellaset ambulanssivalot onnistuisko sellanen jooko pliide??"). Näyttelemisen, koreografian luomisen ja tanssimisen lisäksi olen toinen käsikirjoittajista ja ohjaajista. Onneksi tunnen käsistiimin (eli samalla lähes koko diplomityötiimin) toisen puolen joskus jopa paremmin kuin itseni, eikä meillä ole kynnystä heittää absurdeja ajatuksia ilmaan tai sanoa jos jokin tai joku kusee. Olemme sekä kironneet että siunanneet itsemme kaikella tällä työmäärällä.
Diplomityö edellyttää tiettyä määrää teatteri- ja/tai ilmaisutaidon kurssia ja hups hups meiltä puuttuu yksi. Onneksemme saimme sovittua ihan vain meille räätälöidystä kurssista, mutta työlastiahan se lisää. Paljon. Helvetin paljon. Luemme teatterikirjallisuuden kulmakiviä, ja kirjoitamme niistä piiiiitkän tutkielman, ja deadline on vielä tämän vuoden puolella. Shit.
Rakastan kuitenkin sitä boheemia fiilistä, kun istuu täyteen pakatussa metrossa kaulahuiviin kietoutuneena hiukset löysästi letitettynä 70-luvulta peräisin oleva kirjastosta lainattu Nykyteatterin juuret kädessä ja kuulokkeet korvilla. Hah, muahan voisi jopa luulla taiteiliaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti