Välillä se on vaan sitä, että on paljon tehtävää, aikaa sitä varten, motivaatiotakin mutta energia on hypännyt ulos ikkunasta keskisormet pystyssä. Joo kiva jätä vain. Toiseksi viimeisen koeviikon alkaessa loikoilen kotona peiton alle piiloutuneena psykan kirjan ahdistavan tuijotuksen uhrina. Lattia on vaihteeksi täynnä vaatteita, jotka pitäisi varmaankin hajun ja pikaisen vilkaisun perusteella jakaa puhtaisiin, siedettäviin ja ihan vaan puhtaasti likaisiin. Tanssikoreografiat odottavat tekijäänsä ja eilisestä Pina-kokemuksesta sai toki inspiraatiota alkaa itsekin heilua ja hukkua musiikkiin ja tuntea vittu enemmän kuin kukaan koskaan ikinä. Mutta joskus peiton alla on vain mukavampaa. Am I right or am I right.
Ja viikonloppu lähestyy ja rellestäminen alkakoon. Mitä sitten jos on värväytynyt luonteenomaisen kiltteyden alistamana vahtimaan jotain lapsia. Ai niin, rellestäminen odottakoon. Vaikka toisaalta baareilu, bilettäminen ja muut synonyymit monotonisen aivottomalle ja päämäärättömälle jäykälle kännäykselle ovat alkaneet kyllästyttää. Ei sillä ettäkö etanoli olisi menettänyt tatuoidun paikkansa sydämessä, mutta pinnalliset pointittomat sisällöltään tyhjät olevat jäykät alkoholistitoukat saavat pohtimaan vittuuntuneeksi ryhtimistä. Murskatut turkinpippurit viroviinan joukossa hyvässä seurassa perjantain kunniaksi on tosin täysin eri asia. Am I right of am I right.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti